Sunday, December 5, 2010

** Siinä pöydällä
niitä viivoja oli kaks
Valkoisia viivoja
valkoisen kemian kokeeni päällä
Tämä on
koe
Silmät polttaa reikiä paperiin
Asetoni haisee nenässäni
Muistelen päässäni kaavaa
C3H6O
Hieron rannettani
tekstiä joka siihen on hakattu
Euforia
Mustaa mustetta
selässäni
kemialliset kaavat
jotka vain minä
näen.
***


Friday, November 5, 2010

Merimiesten sinivalkoraitoja
ja kylmä yö terassilla,
niin kylmä ettei villapaitakaan lämmitä.
Pakkanen löytää tiensä jokaisen villalangan välistä
iholle ja jäädyttää.

Ovi oli jäässä jo kun tulin,
nyt minä lämmittelen sytkärin avulla.
Tähänkö olen tullut?
Pienen pedin teen kuusenhavuista ja lumesta,
tähän minä nukahdan
sinun paitasi minun kehoni suojana,
tähän minä jäädyn,
valkean lumipeitteen alle,
tuoksuen sinulta.


Sunday, October 10, 2010

Tyhjyys tyhjyys
Pimeää pimeää
Pudotus josta enkelitkään eivät selvinneet
Eivät koskaan ei tuhansiin vuosiin
Silmänräpäyksessä
Kaikki on ohi
Mitään ei jää jälkeen
Sen pitkän ja kylmän
Pudotuksen jälkeen
Puuduttava tunne käsissä
ja pienen pienissä varpaissa
Isovarvas pikkuvarvas ja monet muut ystävät
Jäätyvät kuoliaaksi veden kun kohtaavat
Irti lähtevät pohjaan osuvat
Sieltä koskaan takaisin eivät tulleet
Enkelit joiden siivet kastuneet ja jäätyneet
Enkelit joiden rukouksia ei kuultu
Pudotuksesta selvinnyt ei siis kukaan
Ei enkelit eikä moni muukaan.

Thursday, August 26, 2010

I have a fear

Pelkään hukkumista,
pelkään sitä pimeyttä mikä tulee kun menettää tajuntansa.
Pelkään sitä, kun näkökenttä sumenee ja kaikki voimat katoavat.
Pelkään astua veden syliin, minua pelottaa että se imee minut itseensä.
Mitä jos heräänkin meren tai järven pohjasta?
Yksin, ilman ketään.

Näen painajaisia.
Vesi on saanut otteen minusta.
Se pitää minua tiukasti kiinni,
eikä päästä pois.
Yritän päästä pakoon,
mutta vesi estää minua.
Se tunkee itseään minuun,
vie tajuntani ja vastalauseeni.
Hautaa minut pohjamutaan,
täyttää keuhkoni.

Kävelen rannalle syysyönä ja kostutan varpaani jo viilenneeseen veteen.
Vesi liikkuu hitaasti ja uhkaavasti.

Kävelen veteen, syvemmälle ja syvemmälle.
Minun on kylmä ja vereni seisahtuu.
Keuhkojani pistelee.

Vesi ylettyy jo olkapäihini asti.
Vesi ylettyy jo kaulaani asti.
Vesi on jo leukani kohdalla.
Koitan potkia itseäni ylös vedestä.
Ei onnistu. En pysty enää siihen.

Pelkään sitä pimeyttä mikä tulee kun menettää tajuntansa.
Pelkään sitä, kun näkökenttä sumenee ja kaikki voimat katoavat.
Mutta en enää pelkää astua veden syliin.

Thursday, July 29, 2010

You mean more to me than you'll ever know

** Sä pyörit vain mun päässäni.
Sä ja sun täydelliset huulet,
taivaansiniset silmät ja
ne perhoset mun vatsassa,
kun sä kosket muhun.

Sä saat mut sekaisin,
saat mut unohtamaan kaiken muun.
Mä lupasin itselleni, etten välittäis kenestäkään tällä tavalla,
mutta sit sä tulit ja muutit kaiken.

Pidät mua hengissä ja mä oon pitkästä aikaa aidosti onnellinen. **

Monday, June 14, 2010

Eskapismi

Kello tikittää ja radio laulaa rakkaudesta.
Sisälläni jyskyttää ikävä ja tuskainen tylsyys.
Keskustelen pian itseni kanssa.
Olen hullu, mielipuoli.
Voi minä ikävöin.
Tuntuu kuin sydämeni räjähtäisi.
Radiossa kuuluttaja vaihtaa kappaletta.
Hän puhuu rauhallisesti,
hän sanoo jotain mukahauskaa
ja nauraa teennäisen kovaa.
Suljen maailman äänet korvistani.
Nälkäiset lapset, pommien räjähdykset,
rakastarietten voihkinta, itsetuhoisen itku,
huuto ja viha.
En kuule enää radiota, kuulen vain hiljaisuutta.
Kaunista hiljaisuutta.

Monday, June 7, 2010

way down

Me oltiin nuoria, me oltiin vahvoja. Me ei näytetty tunteita.

Mä en tiennyt kuinka pahalta susta tuntui. Muistelen sun suudelmia, nyt ne sattuu.

Suudelmat täynnä vakuutteluja ja valheita.

Itsetuhoinen ja kaunis.

Mä en usko taivaaseen, mä en tiedä missä sä olet.

Mä tiedän vain sen, että mulla on sua ikävä.

Viimeinen suudelma ja halaus. Viimeinen vakuuttelu, kävelin kotiini.

Ikävä kasvoi samalla kun ihosi muuttui kalpeaksi.

Pillerit vierivät lattialla, siinä sinä makaat. Kauniina.

Vieressä veitsi ja ase. Mä löydän sut ja käperryn kädet täristen viereesi.

Katson varovasti kauniita kasvojasi. Kuljetan sormea niskallasi, toivoen, että heräisit.

Sä et herännyt. Nyt mä istun poskia nipistävässä syysillassa yksin.

Sinä et ansainnut sitä. Mulla on sydäntä raastava ikävä. Ja mä olen yksin.

Mä katson viimeisen kerran kullankeltaista auringonlaskua. Rakastan sua.