Se

Paha olo hiipii sisään,
ei koputa oveen, ei soita ovikelloa.
Astuu röyhkeästi likaisilla kengillään ovimatolleni,
katsoo minua alentavasti,
saa minut täyteen vihaa ja syyllisyydentunteita.
Se heittää mustan takkinsa punaiselle sohvalleni,
muuttaen sen mustaksi.
Ei hymyile, ei sano päivää, kävelee vain ohitseni ja tyrkkää minut lattialle.
Käsken sitä painumaan ulos elämästäni,
se vain nauraa likaisesti ja sen silmät tuikkii pikimustina.
Tunnen niiden silmien voiman, tunnen kuinka vajoan vain alas...
Aamulla herään sängystäni, hiestä märkänä, huohottaen raskaasti.
Paha olo nukkuu vieressäni ja tunnen itseni likaiseksi.
Huuleni ovat muuttuneet mustaksi ja ihoni on täynnä mustia sormenjälkiä.
Silmistäni valuu mustia kyyneleitä, sormeni ovat mustat, ne tippuvat irti.
Kuihdun pois kokonaan, minusta jää vain musta kasa tunteita.
Paha olo nousee ylös sängystä ja iskee uuteen uhriinsa.
Se ei koskaan lopeta.

Albert Ananas ja Herra Kiraffi

Hei olen Albert, lajini on ananas.
Tässä on ystäväni Herra Kiraffi, hänen lajinsa on kiraffi.
Kerran kauniina kesäpäivänä, lähdimme junalla Mikämikä-maahan.
Mutta sitten, ilkeä lipputarkastaja sanoi;"Anteeksi, tänne pääsevät vain ihmiset! Eikä semmoista paikkaa ole kuin Mikämikä-maa!"
Meikäpoika ja Herra Kiraffi haistatettiin paskat lipputarkastajalle, joka suuttui kovasti siitä.
Lähdimme juoksuun, koska lipputarkastaja pinkoi perässämme naama pinkkinä.
Pääsimme karkuun ja näytimme joitain käsimerkkejä sille lipputarkastaja paskiaiselle.
Illalla sitten kääriydyin peittoon ja sammuin Herra Kiraffin viereen.
Emme kyllä ihan Mikämikä-maahan päätyneet, mutta on tässä pahvilaatikossa oma viehätyksensä.

Nimeni on Albert Ananas ja olen jumalattoman rakastunut Herra Kiraffiin.

Mielikuvitus

Apua, apua, jalastani meni tunto.
Pelästyin, sitten siihen kasvoi kukkasia, paljon kukkasia.
Kimalaiset hullaantuivat jalastani, mutta suuttuivat, koska kukkasista ei voinut imeä mettä.
Sitten ne pistelivät minua jalkaan.
Jalkani oli aivan rikki ja se pitää purra irti.
Hankin pienen oravan ja se jäysti jalkani pois.
Järkytyin ja huomasin, etten omistanut sopivaa mustaa mekkoa jalkani hautajaisiin.
Kipitin lähimpään Alepaan ja kysyin saisinko mustan mekon.
Kassatäti sanoi, että he eivät myy mekkoja, vain elintarvikkeita.
Tuhahdin ja jatkoin kipittämistä Citymarkettiin.
Kysyin taas, saisinko mustan mekon.
Tällä kertaa vastattiin myöntävästi ja kysyttiin mitä mallia haluaisin.
A-luokan mekko, kiitos.
Täti tyrkkäsi mekon käsiini ja pyysi miljoona klukklukkia mekosta, mutta minulla ei ollut aikaa maksaa tyhmiä A-luokan mekkoja.
Puin mustan mekon keskellä katua ja juoksin kirkolle yhdellä jalalla pomppien ja oikea jalka kainalossani.
Otin pikkuisen lapion ja kaivoin pienen kolon kirkon maahan ja heitin jalkani sinne.
Hautasin sen, lausuin rukouksen ja tökkäsin pienen ristin pienen kummun päälle.
Huokasin helpotuksesta ja hypin yhdellä jalalla takaisin kotiini, mansikkamaalle.

Joskus

Joskus mä unohdan unohtaa,
joskus mä en halua unohtaa unohdusta.
Joskus mä kadotan unohtamisen,
joskus mua vaan ärsyttää, koska unohdin.
Joskus unohtaa päivittää,
joskus unohtaa olla päivittämättä,
joskus sanoo sanaa 'joskus' liian usein.
Joskus on tyytyväinen itseensä,
mutta silti aina tuntee epäonnistuvansa kaikessa.
Kaikki johtaa kaikkeen, vaikkei haluaisikaan.
Niin ja joskus unohtaa kommentoida.
Se on ihan ok.



ps. kaikki kuvat ja semmoiset on joko flickristä taikka sitten Ravekillistä. : )

Kyllä mä muistan

Katselen sinua
Jotakin samaa
On ilmassa
Nostat lakanan
Jäät sen taakse
Varjokuvana
Älä katoa

Mä muistan ku me oltiin pieniä, me oltiin parhaita kavereita, me tehtiin ystävyysvala ja sitten sä suutelit mua poskelle ja mä suutelin sua suulle.

Me punastuttii kummatkin ja sitten sä otit mua kädestä kiinni ja veit mut sun majaan.

Muistan sen majan oven. Siinä luki kissan kokoisilla kirjaimilla "EI TYTÖJÄ!!" ja sen alle oli maalattu iso pääkallo ja tytön kuva, jonka päällä oli raksi.

Mutta silti minä pääsin sinne.

Hitaalla taivaalla
Liikkuvat pilvet
Lasin pinnalla
Toivon ettet lähde
Niiden mukana.



Sanat alussa ja lopussa ovat Pariisin Kevät Pyykkipäivä kappaleesta.

My shadow's the only one that walks beside me

Ulkona sataa.
Siellä on kylmää ja märkää.
Puen takin ja kengät päälleni ja otan sateenvarjon mukaan.
Isot pisarat tippuvat naamalleni ja tajuan, että olisi aika avata sateenvarjo.
Kävelen hetken sateenvarjoni kanssa, kunnes pysähdyn ja iso tuulenpuuska saa hiukseni sekaisin ja naurahdan.Ainakin tiedän olevani elossa.
Sade on jo loppunut, pimeys on jäänyt. Suljen sateenvarjoni ja käännyn kävelemään kotiini päin.
Olin valittanut ja marissut aina, kuinka yksin olin, kuinka tylsää minulla on.
Tosiasiassa, mähän pidän yksinäisyydestä.



otsikkokiitokset: Green Day - Boulevard Of Broken Dreams

I'm not him.

Loiskahdus.
Tunnen, kuinka vesi hyväilee kehoani.
Tunnen, kuinka oloni on nyt vapaa ja olen valmis mihin tahansa.
Vajoan veden syvyyksiin ja mietin olemattomia saavutuksiani.
Tiedän, että tämä on oikea päätös.
Vajoan, vajoan vetiseen hautaani.
Tänne minä kuulun, tänne minä jään.
Hukkumiseen kestää aikaa.
Jaksan odottaa.
Eihän minulla ole mihinkään kiire.
Vajoan,vajoan...


otsikkokiitokset: Bright Eyes - Don't know when, but a day is gonna come.

I can feel my world crumbling

Makaan sohvalla, katselen tyhjää valkoista kattoa.
Miksi en ole huomannut kuinka yksinäinen olen?
Onko musta todellakin tullut näin sokea, etten edes huomaa kun ihmiset jättävät minut?
Nousen ylös sohvalta, kävelen kylpyhuoneeseen ja riisun vaatteeni.
Lasken vettä kylpyammeeseen ja menen makaamaan lämpimän veden syliin.
Katselen kylpyhuoneen tyhjää kattoa.
Hyvä Luoja, kuinka yksinäinen olenkaan.




otsikkokiitokset: Muse - Falling Away with You

Was it a dream?

Harmaat silmät onnesta sekaisin juoksee tyttö unessaan pojan syliin,
joka on kauniimpi kuin tuhat tähtitaivasta.
Tyttö säpsähtää hereille.
Kyyneleet valuvat pitkin poskia.
Se oli vain unta. Julmaa unta.
Tyttö lähtee kävelemään ulos kylmään.
Hän kaatuu maahan, hän ei pääse ylös.
Siinä tyttö istuu kylmässä maassa, odottaen pelastajaa.
Tyttö kiroaa, tyttö itkee, tyttö odottaa, tyttö nukahtaa.
Hän ei voi juosta kenenkään syliin unessaan. Poika on kadonnut.
Hän herää, tuntee lämpimän kosketuksen, nostaa katseensa, hymyilee, nousee ylös, halaa poikaa..
Ja sitten herää, tuntee kosketuksen selässään. Käpertyy pojan syliin. Nukahtaa.

otsikkokiitokset: 30 seconds to mars - Was it a dream?

Short and sweet

Sormeni eksyy hiuksiisi,
kätesi kietoutuu ympärilleni.
Siinä minä olen, sylissäsi.
En haluaisi olla missään muualla juuri nyt.
Tämä on kotini, turvani, lohtuni.
Tänne minä kuulun, syliisi.