Mielikuvitus

Apua, apua, jalastani meni tunto.
Pelästyin, sitten siihen kasvoi kukkasia, paljon kukkasia.
Kimalaiset hullaantuivat jalastani, mutta suuttuivat, koska kukkasista ei voinut imeä mettä.
Sitten ne pistelivät minua jalkaan.
Jalkani oli aivan rikki ja se pitää purra irti.
Hankin pienen oravan ja se jäysti jalkani pois.
Järkytyin ja huomasin, etten omistanut sopivaa mustaa mekkoa jalkani hautajaisiin.
Kipitin lähimpään Alepaan ja kysyin saisinko mustan mekon.
Kassatäti sanoi, että he eivät myy mekkoja, vain elintarvikkeita.
Tuhahdin ja jatkoin kipittämistä Citymarkettiin.
Kysyin taas, saisinko mustan mekon.
Tällä kertaa vastattiin myöntävästi ja kysyttiin mitä mallia haluaisin.
A-luokan mekko, kiitos.
Täti tyrkkäsi mekon käsiini ja pyysi miljoona klukklukkia mekosta, mutta minulla ei ollut aikaa maksaa tyhmiä A-luokan mekkoja.
Puin mustan mekon keskellä katua ja juoksin kirkolle yhdellä jalalla pomppien ja oikea jalka kainalossani.
Otin pikkuisen lapion ja kaivoin pienen kolon kirkon maahan ja heitin jalkani sinne.
Hautasin sen, lausuin rukouksen ja tökkäsin pienen ristin pienen kummun päälle.
Huokasin helpotuksesta ja hypin yhdellä jalalla takaisin kotiini, mansikkamaalle.

Joskus

Joskus mä unohdan unohtaa,
joskus mä en halua unohtaa unohdusta.
Joskus mä kadotan unohtamisen,
joskus mua vaan ärsyttää, koska unohdin.
Joskus unohtaa päivittää,
joskus unohtaa olla päivittämättä,
joskus sanoo sanaa 'joskus' liian usein.
Joskus on tyytyväinen itseensä,
mutta silti aina tuntee epäonnistuvansa kaikessa.
Kaikki johtaa kaikkeen, vaikkei haluaisikaan.
Niin ja joskus unohtaa kommentoida.
Se on ihan ok.



ps. kaikki kuvat ja semmoiset on joko flickristä taikka sitten Ravekillistä. : )