** Siinä pöydällä
niitä viivoja oli kaks
Valkoisia viivoja
valkoisen kemian kokeeni päällä
Tämä on
koe
Silmät polttaa reikiä paperiin
Asetoni haisee nenässäni
Muistelen päässäni kaavaa
C₃H₆O
Hieron rannettani
tekstiä joka siihen on hakattu
Euforia
Mustaa mustetta
selässäni
kemialliset kaavat
jotka vain minä
näen.
***

Merimiesten sinivalkoraitoja
ja kylmä yö terassilla,
niin kylmä ettei villapaitakaan lämmitä.
Pakkanen löytää tiensä jokaisen villalangan välistä
iholle ja jäädyttää.

Ovi oli jäässä jo kun tulin,
nyt minä lämmittelen sytkärin avulla.
Tähänkö olen tullut?
Pienen pedin teen kuusenhavuista ja lumesta,
tähän minä nukahdan
sinun paitasi minun kehoni suojana,
tähän minä jäädyn,
valkean lumipeitteen alle,
tuoksuen sinulta.

Tyhjyys tyhjyys
Pimeää pimeää
Pudotus josta enkelitkään eivät selvinneet
Eivät koskaan ei tuhansiin vuosiin
Silmänräpäyksessä
Kaikki on ohi
Mitään ei jää jälkeen
Sen pitkän ja kylmän
Pudotuksen jälkeen
Puuduttava tunne käsissä
ja pienen pienissä varpaissa
Isovarvas pikkuvarvas ja monet muut ystävät
Jäätyvät kuoliaaksi veden kun kohtaavat
Irti lähtevät pohjaan osuvat
Sieltä koskaan takaisin eivät tulleet
Enkelit joiden siivet kastuneet ja jäätyneet
Enkelit joiden rukouksia ei kuultu
Pudotuksesta selvinnyt ei siis kukaan
Ei enkelit eikä moni muukaan.

I have a fear

Pelkään hukkumista,
pelkään sitä pimeyttä mikä tulee kun menettää tajuntansa.
Pelkään sitä, kun näkökenttä sumenee ja kaikki voimat katoavat.
Pelkään astua veden syliin, minua pelottaa että se imee minut itseensä.
Mitä jos heräänkin meren tai järven pohjasta?
Yksin, ilman ketään.

Näen painajaisia.
Vesi on saanut otteen minusta.
Se pitää minua tiukasti kiinni,
eikä päästä pois.
Yritän päästä pakoon,
mutta vesi estää minua.
Se tunkee itseään minuun,
vie tajuntani ja vastalauseeni.
Hautaa minut pohjamutaan,
täyttää keuhkoni.

Kävelen rannalle syysyönä ja kostutan varpaani jo viilenneeseen veteen.
Vesi liikkuu hitaasti ja uhkaavasti.

Kävelen veteen, syvemmälle ja syvemmälle.
Minun on kylmä ja vereni seisahtuu.
Keuhkojani pistelee.

Vesi ylettyy jo olkapäihini asti.
Vesi ylettyy jo kaulaani asti.
Vesi on jo leukani kohdalla.
Koitan potkia itseäni ylös vedestä.
Ei onnistu. En pysty enää siihen.

Pelkään sitä pimeyttä mikä tulee kun menettää tajuntansa.
Pelkään sitä, kun näkökenttä sumenee ja kaikki voimat katoavat.
Mutta en enää pelkää astua veden syliin.

You mean more to me than you'll ever know

** Sä pyörit vain mun päässäni.
Sä ja sun täydelliset huulet,
taivaansiniset silmät ja
ne perhoset mun vatsassa,
kun sä kosket muhun.

Sä saat mut sekaisin,
saat mut unohtamaan kaiken muun.
Mä lupasin itselleni, etten välittäis kenestäkään tällä tavalla,
mutta sit sä tulit ja muutit kaiken.

Pidät mua hengissä ja mä oon pitkästä aikaa aidosti onnellinen. **

Eskapismi

Kello tikittää ja radio laulaa rakkaudesta.
Sisälläni jyskyttää ikävä ja tuskainen tylsyys.
Keskustelen pian itseni kanssa.
Olen hullu, mielipuoli.
Voi minä ikävöin.
Tuntuu kuin sydämeni räjähtäisi.
Radiossa kuuluttaja vaihtaa kappaletta.
Hän puhuu rauhallisesti,
hän sanoo jotain mukahauskaa
ja nauraa teennäisen kovaa.
Suljen maailman äänet korvistani.
Nälkäiset lapset, pommien räjähdykset,
rakastarietten voihkinta, itsetuhoisen itku,
huuto ja viha.
En kuule enää radiota, kuulen vain hiljaisuutta.
Kaunista hiljaisuutta.

way down

Me oltiin nuoria, me oltiin vahvoja. Me ei näytetty tunteita.

Mä en tiennyt kuinka pahalta susta tuntui. Muistelen sun suudelmia, nyt ne sattuu.

Suudelmat täynnä vakuutteluja ja valheita.

Itsetuhoinen ja kaunis.

Mä en usko taivaaseen, mä en tiedä missä sä olet.

Mä tiedän vain sen, että mulla on sua ikävä.

Viimeinen suudelma ja halaus. Viimeinen vakuuttelu, kävelin kotiini.

Ikävä kasvoi samalla kun ihosi muuttui kalpeaksi.

Pillerit vierivät lattialla, siinä sinä makaat. Kauniina.

Vieressä veitsi ja ase. Mä löydän sut ja käperryn kädet täristen viereesi.

Katson varovasti kauniita kasvojasi. Kuljetan sormea niskallasi, toivoen, että heräisit.

Sä et herännyt. Nyt mä istun poskia nipistävässä syysillassa yksin.

Sinä et ansainnut sitä. Mulla on sydäntä raastava ikävä. Ja mä olen yksin.

Mä katson viimeisen kerran kullankeltaista auringonlaskua. Rakastan sua.

painajaisten noidankehä

Kädessäni pinsetit,
joihin on kiinnitetty
sakset harmaalla nauhalla.
Pinsetit menevät
ihoni läpi ja
avautuvat sisälläni.

Sakset työntyvät kivuliaasti
ja leikkaavat minua sisältäpäin.
Käteni ovat demonien valtaamat.

Vuodan verta
kuin teurastettu sika,
kaadun maahan
ja ne polkevat minua.

Niillä ei ole kasvoja
ne eivät ole ihmisiä.

Itken ja käsken niitä lopettamaan
mutta ne jatkavat.

Olen verinen ja maahan poljettu.
Minuun sattuu ja kirvelee,
kuin olisin helvetin liekeissä.
Hiekka hankautuu haavojeni sisään.

Ne tulevat uudestaan,
hennoin liikkein
ne liikkuvat.

Nyt ne hellivät minua,
tunnen rakkauden luissani asti.
Kipuni katoaa hiljalleen.

Kipuni kasvaa.
Ne repivät minut riekaleiksi
kuin raatolinnut.
Silmäni makaavat maassa,
niistä on imetty vihreys.

Maa on verestä punainen,
mutta pian kaikesta
tulee väritöntä.

Jään harmaana yksin autiolle.

En ole kuollut,
minua vain kidutetaan.

Suolainen sade taivaalta,
hiekkapöly,
veriset haavat.

Käteni ovat demonien valtaamat,
käteni ovat demonien valtaamat.

Varon itkemästä,
se olisi heikkouden merkki.

Jään pelkäämään seuraavaa yötä,
yö tulee olemaan harmaa,
yö tulee olemaan tuskaa,
yöllä se alkaa uudestaan.

huvipuistoni

Kieleke.
Istun autossa ajajan paikalla.
Auto on kielekkeen reunalla.
Käsijarru.
Auto liukuu eteenpäin.
Suljen silmät.
Enjoy the ride.
Pitäkää jalat ja kädet laitteen sisäpuolella.
Varokaa hattujanne.
Tippuu, tippuu, tippuu.
Vauhti kiihtyy ja pidän silmäni suljettuna.
Pidän silmäni kiinni.
Räjähdys.

oh what a cliché

Aurinko paistaa ulkona.
Kevät sulattaa talven, oveni edessä on vettä.
Kuollutta lunta.
Rumaa ja raiskattua,
vastenmielistä ja käytettyä.
Minun lumeni.

varoitus

kello tikittää.
hiljaisuus.
kuuntelen sydämenlyöntejäni.
katson kattoon.
sormeni pyörivät hiuksissani.
tutkin kaksihaaraisiani ja olen levinnyt patjalle.
en ole noussut siitä kolmeen päivään.
minulla ei ole nälkä.
minua ei väsytä.
makaan ja katson kattoa kahdella sinisellä silmällä.
ruusunpunaiset huuleni ovat tiukasti yhdessä.
maantienväriset hiukseni lainehtivat.
nousen istumaan.
katson eteeni.
tyhjä huone.
seinillä kuvia, muistoja.
patjan alla, pieni päiväkirja ja kynä.
rakas päiväkirja, kirjoitan.
tänään oli kamala päivä.

saat mut tuntemaan, että mä kelpaan

olen pieni hauras tyttö,
mutta saat minua koskettaa.
hellästi kun paijaat poskeani,
suljen silmäni ja ajattelen onnea.

sinä teet minusta niin onnellisen,
jokaisella pienellä sanalla, jokaisella rohkaisulla.
saat minut tuntemaan itseni tärkeäksi.

alan uskomaan, että toivoa on jäljellä,
alan toivomaan, että kaikki järjestyy.
ilman sinua en tiedä mitä tehdä,

sinusta on tullut pala minua,
en kestäisi jos lähdet.

itkeväthän prinsessatkin

Mulla on mekko päällä.
Tosin se on kovin likainen,
täynnä multaa ja vihaa,
vertasi sun ja vertani mun.
Kyyneleiden tahrima mekko,
märkä järven vedestä.
Se päällä hyppäsin
suurelta sillalta,
suureen järveen.
Mekko, jossa pieniä vaaleanpunaisia ruusuja,
mekko täynnä sormenjälkiäsi.
Mekko, jossa minut haudataan,
mekko, jonka päälleni laitan,
kun haluat rakastella kanssani.

100110

kello lyö kymmenen,
en nouse ylös.
haukottelen kerran,
nukahdan tunniksi.
en nouse ylös. taaskaan.

Kutsuvat hulluksi

Seinät puhuvat.
Kertovat vitsejä.
Lattia pehmeästä villasta tehty.
Käperryn lampaalleni nauramaan.
Keinun kuin olisin lapsi.
Nauran.
Kyyneliä poskillani.
Hullu, hullu, hullu.
Kompuroin etsien valonkatkaisijaa.
Seinä on pehmeä kuin lapsen poski.
Luiset polveni muuttuvat päivien myötä sinertäviksi,
ne ovat täynnä sisäisiä verenpurkautumia.
Käteni märät kuin vedenneidolla,
kasvoni kosteat
ja hymyni vääntynyt irveeseen.
Käteni osuu katkaisijaan.
Vapisen.
Naps.
Valo täyttää huoneen.
Turvassa.
Pimeys satuttaa,
se on syntistä,
likaa minut ja ajatukseni.
Mies astuu lampaalleni,
kantaen tarjoitintaan,
kovin hopeaa ja kaunista,
joka säteilee valon siihen osuessa.
Hymyilee hän vienosti,
vaikka silmäni muuttuvat viiruiksi,
kynnet kiinnittyvät peittoihin.
Tervehtii hellästi,
kaataa vaaleanpunaiseen lasiin vettä
ja antaa päivän annokseni.
Sininen, sininen, oranssi, valkoinen.
Yksi, kaksi, kolme, neljä.
Silmät mustina vaivun horrokseen,
miehen silittäessä hiuksiani
valkoisessa puvussaan.