painajaisten noidankehä

Kädessäni pinsetit,
joihin on kiinnitetty
sakset harmaalla nauhalla.
Pinsetit menevät
ihoni läpi ja
avautuvat sisälläni.

Sakset työntyvät kivuliaasti
ja leikkaavat minua sisältäpäin.
Käteni ovat demonien valtaamat.

Vuodan verta
kuin teurastettu sika,
kaadun maahan
ja ne polkevat minua.

Niillä ei ole kasvoja
ne eivät ole ihmisiä.

Itken ja käsken niitä lopettamaan
mutta ne jatkavat.

Olen verinen ja maahan poljettu.
Minuun sattuu ja kirvelee,
kuin olisin helvetin liekeissä.
Hiekka hankautuu haavojeni sisään.

Ne tulevat uudestaan,
hennoin liikkein
ne liikkuvat.

Nyt ne hellivät minua,
tunnen rakkauden luissani asti.
Kipuni katoaa hiljalleen.

Kipuni kasvaa.
Ne repivät minut riekaleiksi
kuin raatolinnut.
Silmäni makaavat maassa,
niistä on imetty vihreys.

Maa on verestä punainen,
mutta pian kaikesta
tulee väritöntä.

Jään harmaana yksin autiolle.

En ole kuollut,
minua vain kidutetaan.

Suolainen sade taivaalta,
hiekkapöly,
veriset haavat.

Käteni ovat demonien valtaamat,
käteni ovat demonien valtaamat.

Varon itkemästä,
se olisi heikkouden merkki.

Jään pelkäämään seuraavaa yötä,
yö tulee olemaan harmaa,
yö tulee olemaan tuskaa,
yöllä se alkaa uudestaan.